Tästä kesä voi alkaa!

“Kesä
eikä mitään tekemistä
kaupunki nöyränä sylissä
sormissa tuoksuu tupakka
sun nauru on vieras ja ihana
kato mua kun mä villinä värisen
enkä surua pelkää kun tunne en
oo miten suloinen kesä
kun se loppuu, jää vain pimeä”

-Maija Vilkkumaa, Kesä

Kesä, se saapuu sittenkin. Koko kevään hikinen uurastus luentopilkkimisen, opetusharjoittelujen, kandiseminaarien ja gradutuskan partaalla on vähitellen ohi. Olo on samalla haikea ja huojentunut. Luokanopettajakoulutuksen ensimmäinen vuosi Tampereella on ollut vähintäänkin monenkirjava. Vuoteen on mahtunut mitä mahtavimpia tapahtumia kastajaisista tulojuhlaan. Härkäsaunaperinne sai jatkoa ja sitsiperinne aloitettiin ryminällä. Talvipäivät, joille itse en hispanianmatkan vuoksi päässyt oli tarinoiden mukaan legendaarinen. Reportaasi ainakin oli mielikuvia (ja hajuja) herättävä. Keväällä pääsimme avolavabileissä esiintymään legendaarisen Yo-talon lauteille (tarinoita niiden seinien sisällä riittää) iltamoitiin ja vappuiltiin ja hoidettiin edunvalvontaa uuden hallituksen voimin. Hommia on riittänyt, mutta on meillä ollut hauskaakin kaikesta yksikössämme tapahtuneesta sekoilusta huolimatta.

Yksikkömme kärsii vielä monenlaisista kasvukivuista, joita menneen vuoden muutokset ovat luoneet. Pienen rakennuksen seinät ovat tulleet välillä vastaan erilaisten intressien joutuessa törmäyskurssille. Onneksi keskusteluilmapiiri on ollut avoin ja asioita on päässyt puimaan eri väyliä myöten. Henkilökunta on saanut vuoden aikana uurastaa meidän opiskelijoiden tavoin lähes tuplamäärän kaikkien rutiinien muututtua. Itse tein ennen lukuvuoden alkua arvion, että mikäli hommat yksikössämme rullaavat kunnolla parin vuoden kuluttua, ollaan realistisia. Tällä hetkellä ainakin omasta mielestäni tämä normalisoituminen on vielä vaiheessa, eli lätkätermein matka on vielä kesken. Ehkä tikkataulu tai nyrkkeilysäkki auttaisi päästämään höyryjä liiallisen verbaalimeuhkaamisen sijasta.

Syksyllä meilläkin puhaltavat uudet tuulet kun KV-tuutorointiin panostetaan OKA ry:n toimesta ensimmäistä kertaa Tampereella viiden tuutorin voimin. Vaihtareista kuulemme toivottavasti myös okablogin merkeissä. Lisäksi meille tulevat uudet fuksit, joiden tuutorointia on valmisteltu vilkkaasti koko kevät. Monella saraa ollaan valmiimpia, kuin mitä olimme ennen kohta loppuvaa lukuvuotta. Jokaisella teistä on nyt mahdollista käydä tutustumassa OKA ry:n fuksiblogiin, joka korvaa aiemmin paperisena uusille opiskelijoille lähetetyn oppaan. Tutustukaa ihmeessä siis

Kesän jokainen meistä kykenee varmasti käyttämään parhaaksi näkemällään tavalla, mutta älä jää ittekses jos näyttää siltä että ois kiva nähdä tuttuja. Ota yhteyttä opiskelukavereihin, kutsu kylään kotipaikkakunnallesi, käykää roadtripillä, menkää festareille tai vaikka pelaamaan rantalenttistä Rosendahlin rantaan. Nautitaan niistä valoisista kesäöistä ja pidetään hauskaa Töiden lomassa muistakaa ladata akkuja tulevaa lukuvuotta varten. Allekirjoittanut pomppaa viikon päästä etelän junaan, kohteena Rajamäki. Edessä hammaslakan ja metukkapastantäyteiset 7 työviikkoa, joina leirin käy lähes tuhat vilkasta ja kesästä iloitsevaa lasta. Miten tuollaisessa sitten rentoutuu? Päivittäinen kahden tunnin vapari meneekin lähijärven rantaan kiinnitetyssä riippumatossa löhöillen ukulelen ja hyvän kirjan parissa. Toivotaan siis aurinkoisia kelejä tuonne meteorologian bermudan kolmioon.

Kiitos tästä lukuvuodesta joka iikalle! Putron sanoin, Älä sammu aurinko  (Ilosaarirockia ei ole vielä myyty loppuun, nähdään siis siellä!)

Kesätyö mm. merirosvona

-Tobbe

Vaihtoehtoisia suoritusmenetelmiä

Ai, että. Oli kyllä uskomattoman siisti OSM-futsalturnaus Jyväskylässä. OKAn liikuntakerho Kipinän joukkue sijoittui miesten kilpasarjassa seitsemänneksi. Kaikki muut kisoihin osallistuneet joukkueet olivat koko yliopiston joukkueita, joten ei voi olla kuin ylpeä Kipinän pojista. Ensi vuonna todellakin uudelleen ja naisilta myös joukkue kisoihin mukaan.

Tällaiset reissut yhdistää kyllä porukkaa. Meininki oli huikea, kaikki kannusti toisiaan ja jokainen teki parhaansa. Tämän saman fiiliksen pitäisi saada myös yleisesti opiskeluelämään. Opiskelusta pitäisi nauttia. Onhan se monien tahojen ja kliseiden mukaan elämän parasta aikaa. Jos opiskelut suorittaa vain pätevyyden takia, niin saako siitä kaiken mahdollisen irti?

Tietenkään ei ole kenelläkään pakko osallistua järjestettyihin tapahtumiin tai tilaisuuksiin, mutta ne ovat kuitenkin iso osa opiskelijaelämää. Opiskelujen ulkopuolisesta toiminnasta melkein pitäisi mielestäni saada opintopisteitä: jokainen uusi opiskelija saisi leimapassin, johon vaikka kolmen ensimmäisen vuoden ajalta kerättäisiin leimoja erinäisistä tapahtumista. Tapahtuman jälkeen pitäisi kirjoittaa myös pieni itsereflektio, että mitä tapahtui ja minkälainen fiilis jäi tapahtumasta. Kolmannen vuoden keväällä voisi passin palauttaa jonkun pienen saatetekstin kera, jossa pohtii opiskelua ja sen ulkopuolisen toiminnan merkitystä omaan elämään. Varmasti kolmeen vuoteen mahtuu huonojakin tapahtumia, jotka eivät opiskelijaa miellytä, mutta voin lyödä vaikka pääni pantiksi, että suurin osa tapahtumista on kuitenkin positiivisia kokemuksia. Verkostoituminen, irti arjesta, uudet ja vahat kaverit olisivat varmasti passin saatetekstin avainsanoja suurella osalla opiskelijoista.

Vappuaatto on huomenna ja kaikki OKAlaiset ovat enemmän kuin tervetulleita Sorsapuistoon klo 14 eteenpäin yhteiselle piknikille. Pidetään yhdessä hauskaa, syödään munkkeja ja juodaan simaa. Tässä tapahtumassa ei todellakaan ole kuppikuntia ainakaan OKAn sisällä, joten älä emmi vaan tule mukaan. Tästä tapahtumasta ei vielä saa leimaa, mutta ehkä vielä joskus ”opiskelijan passi” saadaan mukaan kuvioihin ja näin ollen myös opiskelijan elämästä saataisiin opintopisteitä.

Olli

Pedakahvila Twitterissä livekommentointina!

Twiittaa kysymyksiä torstain pedakahvilaa varten! Livekommentointi klo 16 alkaen torstaina! @oka_ry twiittiin ja oot mukana!

— OKA ry (@oka_ry) April 15, 2013

Hei sivuaineilija! Avaa sanainen arkkusi sivuaineista!

Nyt kaikki sivuaineilijat antamaan palautetta tämän lukuvuoden toiminnasta erikoistumisopintojen tiimoilta. Ruusuja, risuja, petunioita.

https://docs.google.com/document/d/1ZLFd8DfLuL3eH7D4pNhxATckYdbtzV3ibrDhaJ8NK-w/edit?usp=sharing

OKA:n hallituksen toimesta

Tobbe

”Intercity-juna 55 lähtee raiteelta kaksi”

Taas on yksi viikko takanapäin ja maaliskuu lähestyy jo loppuaan. Ennen bloggausvuoron siirtoa eteenpäin, on meikäläisen pakko kuitenkin purkaa omia tuntemuksiani maaliskuun loppupuoliskolta ja ajatuksia erityisesti koskien yksikössämme järjestettyä Liikunta- ja kulttuuriviikkoa. Ja mikäs sen parempi paikka kirjoittaa kuin juna kotiseudulle hektisen viikon jälkeen.

Lähes kaikista tapahtumista onkin jo jonkinlaisia raportteja tullut sähköpostilistalle, sekä facebookiin. Käykäähän muuten tykkäämässä OKAsta, jos ette sitä vielä sosiaalisen median puolella ole tehneet! Näin saatte paremmin tietoonne missä mennään ja mitä tehdään. OKA Facebookissa

Liikunta- ja kulttuuriviikko polkaistiin siis käyntiin maanantaina Dodgeball-turnauksella. Meitä ykkösiä lukuun ottamatta vuosikurssit olivat liikkeellä hyvällä jalalla heti alkuviikosta. Sieltä voitto meni kolmannelle vuosikurssille! Vaikkakin täytynee muistaa, ettei voitto ole tärkeintä. Vastustajan totaalinen nöyryytys sen sijaan on asia erikseen.

Polttopalloilijoiden yhteispotretti

Yhdeksi viikon henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi sidosryhmä-setä Suhosen pitämät Wanhojen tanssit, Edu’s Cafessa. Reilun tunnin mittaiseen tiukkaan settiin käytiin läpi enemmän kuin lukiolaiset kolmessa viikossa.  Tiukasta tahdista huolimatta jälleen kerran asenne ratkaisi ja porukka viihtyi. Hienoa oli nähdä myös henkilökunnan edustus paikalla. Erityismaininta menee kuitenkin Jarmo ”partaveitsi” Tulasalolle, jolla selvästi vanha baletti- ja voimistelijatausta heijastui Edu’s Cafen parketille.

Tanssinopetusta parhaimmillaan

”He shoots, he scores!” Jo vuodesta 2010 pelattu Hokkasen NHL-turnaus sai vuoronsa torstaina. Tiukkojen pelien seurauksena ennakkosuosikit tiputettiin jo runkosarjavaiheessa playoffien ulkopuolelle. Itse epäilen maksettuja tuomareita. Kunniamaininta menee parilleni Jyri ”tyhjistä tolppiin” Riihijärvelle ennennäkemättömästä sähläyksestä ottelun viimeisellä minuutilla. Mitä ihmettä oikein tapahtui?! Taiteilija hoki-Hokkasen lanseeraama Lempo-trophy löysi tiensä Tuomas ”nipa” Niemisen ja Jukka “jalkatreeni alla” Erosen palkintovitriineihin.

Voittajien on helppo hymyillä

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jälleen se piti todeta, kun torstaina pääosassa oli toinen vuosikurssi joutuessaan Sorsapuiston kevätolympialaisissa tulisille hiilille ensimmäisen vuosikurssin kustannuksella. Kostajaiset 2013 antoi ykkösille hyvän tilaisuuden kostaa syksyinen naku-uinti Tammerkoskessa. Paikalla oli ihan mukavasti porukkaa ja sivusta seuraajia saapui myös paikalle. Jatkot bailattiin Klubilla, missä niin ikään kivasti porukkaa! Kiitos kaikille paikalla olleille, ja mukavaa että viihdyitte. Jälleen kerran kaikilla näytti ja tuntui olevan hauskaa. Kunniaa Eetu ”Köpi” ”Vladimir” Kuoppalalle illan parhaasta asusta, sekä Sateenkaari-joukkueelle parhaasta kilpailumenestyksestä. Erityismaininta Team Athletic Afterskille huikeasta joukkuehengestä! Lisäksi iso kiitos järjestelyissä mukana olleille ensimmäisen vuosikurssin edustajille. Tutorvastaavana voin todeta ensi vuotta ajatellen, että tuollaisella porukalla kun saadaan järjestää, uusilla fukseilla tulee olemaan uskomattoman hieno syksy!

Joukkue Sateenkaari

Joukkue Athletic Afterski

 

Paras asu: Vladimir

Olympiatuli saapui Kreikan Olympian lehdosta Sorsapuistoon

Olympialaisten päätösgaalan jälkeinen aamu on usein vaikea. Kysykää vaikka Nykäsen Matilta. Niin se oli allekirjoittaneellekin. Pienen kohmelon keskellä oli kuitenkin annettavalle hienolle viikolle arvoisensa lopetus. Liikunta ja kulttuuriviikko taputeltiinkin uskomattomalla jammailusessiolla Virran Edu’s cafessa. Katsojamäärät ei liikoja lehtereitä rastittaneet, mutta (kuten jo arvata saattaa) HAUSKAA OLI! Erityismaininnat menee Matias ”vaikka toinen käsi irti skebaa” Kousalle, sekä Lauri ”suklaisen limaisesti” Toloselle.

Arvoisensa lopetus hienolle viikolle!

Viikon aikana oli paljon myös muita tapahtumia. Oli lavatansseja, lounasdiskoa, hiihto ja sauna+avanto – reissua, henkilökunnan kuoroa, keskiajan historiaa, mielenosoitusta, Snellmannin aatteita, Shindoa ja vaikka mitä! Aivan uskomatonta menoa! Mahtavaa kun jengi viitsii järjestää.

Ensi vuotta jo odotellessa!

Sampo Y-P
Tutorvastaava

Pedakahvila 18.4. klo 16

Vielä ehdit laittaa kysymyksiä asiantuntijavieraille! Varaahan päivä kalenteriisi ja osallistu laadukkaaseen teemakeskusteluun tai tule muuten vaan kahville!

OKA Twitterissä!

Twiittaa OKAlle!

Seuraa OKAa Twitterissä, ollaan ajan hermolla. Sadannelle seuraajalle ylläriä.

On siis kevät… ♫♪

“Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin”

Omalla kohdallani maaliskuu alkoi kirjaimellisesti täysin tyhjältä pöydältä, kun kuun alussa sain uuden kämpän avaimet kouraan. Kämppä on hyvä ja loistavalta paikalta, kiitos kysymästä. Mutta miten helkkarissa yksin asuvalla opiskelijalla voi olla niin jukopliuta paljon tavaraa muutettavana… Noh, nyt oli helppo hankkiutua kaikesta turhasta rojusta eroon.

Uuden kämpän hienoja ominaisuuksia on varhaisen iltapäivän auringon säteet olohuoneen ikkunassa. Ikkunalla oleva mittari näytti päivällä 23 asteen lämpöjä. Kevät tulee! Syksyn lapsena ja kesän kovimpana tosifanina en koskaan ole erityisemmin noteerannut kevättä. Faktahan on kuitenkin se, että kesä tarvii kevään saapuakseen. Aivan kuten kuten kuu tarvii auringon (legendaarinen) tai opiskelija opintotukensa.

Opintotuesta päästäänkin yhden kuuman perunan ääreen. Jokainen on jo toivottavasti tietoinen mitä hallitus (ei OKA ry:n hallitus vaan se toinen missä niillä on puvut ja kaikkee) on parhaillaan tekemässä opintotuelle?! Tässä vielä yleiskatsaus missä mennään. Asian tiimoilta järjestetään myös suurmielenosoitus Helsingissä 20.3. Isolla porukalla OKAlaisetkin tuhansien muiden opiskelijoiden  mukaan vaikuttamaan! En lupaa Talvipäiväbussin tasoista matkailukokemusta, mutta en myöskään epäile etteikö poikkitieteellisessä opiskelijaporukassa matka sujuisi rattoisasti.

Loman jälkeen polkaistaan lukuvuoden viimeinen neljännes käyntiin. Ei voi kuin ihmetellä, että mihin ne kolme ensimmäistä oikein katosivat! Muistan syyskaamoksen keskellä miettineeni, että keväällä helpottaa, kun päivät pitenevät ja kesä alkaa kolkutella ovelle. Kun selailen kalenteria kevään osalta, niin en enää haluakkaan sen menevän nopeasti. En todellakaan! Tästä keväästä on tulossa koko lukuvuodelle loistava päätös. Ai milläkö perusteella?  Jo pelkästään erilaisten tapahtumien vuoksi kevät tulee olemaan melkoista tykitystä! Tulevista tapahtumista saa näppärästi infoa OKA-blogin Tapahtumakalenterista . Toivottavasti mahdollisimman monia teistä näkee näissä karkeloissa.

Kevään aikana hoidetaan myös tutorkoulutuksen ja -toiminnan teoria- ja valmistelupuoli mahdollisimman hyvin kuntoon, että syksyllä saadaan keskittyä ainoastaan käytännön toteuttamiseen ja tietenkin siinä sivussa hauskanpitoon! Tähän loppuun annettakoon vielä kunniamaininta  ensimmäisen vuosikurssin aktiivisuudesta, mikä tuli erityisen hyvin esille tutorkoulutukseen halukkaita metsästettäessä. Tutorhommiin ilmoittautuneita onkin nyt kahden tutorvastaavan lisäksi huimat 26 henkilöä! Sellaisella jengillä saadaan varmasti tulosta aikaan!

Nyt nauttimaan lomasta. Loistavaa talvilomaa sulle, sulle ja erityisesti just sulle!

-Sampo

Raum o ain Raum. Terveisiä Talvipäiviltä (ei vaihtoehto-ohjelmasta). Ei herkkänahoille!

Erään tekstiviestichatin anti ja muuta mukavaa Talvipäiviltä. Huomas että kun opettajat pääsee kerran vuoteen irti, ei riemulla ollu rajoja. Seuraavat muistin pätkimät ajatukset tiiviinä pakettina. Jos olit talvipäivillä, varmaan tunnistat hommien nimet. Jos et, voit vaan harmitella mikset ollu mukana.

Hokkasen cv jäi kesken vuodelle 96, jatkuu ens talvipäivillä. Miettikää tarkkaan mihin bussiin istutte. Ite otan kyllä tän äijän töihin sitten kun oon rehtori, tuli sen verran vakuuttavat referenssit.

Tokoon liikenteen Tero halus nähä chatjuontajan tissit. Tästä meni hiljaseks. Koko matkalla ollu katse siis tisseissä, ei tiessä. Olipa turvallista. Näemmä kuitenkin viihtyi meidän seurassa.

Tokoon liikenteen Tero, puheenjohtaja ja sidosryhmävastaava.

- Itun lankakerä oli hukassa, löyty ennen Huittista – matka sujui sen jälkeen paremmin. Joku niistä luki tenttikirjaa bussissa???? Ruotsin kirjallinen ja suullinen matkan jälkeen maanantaina ei ainakaan Itun Uskalilta tainnu mennä putkeen: Pusan elämänviivaennustus osoitti maanantaille päivän kokonaista ylihyppäystä.

- Pönön kohalla Itun häiriköinti yltyi siihen pisteeseen, että ”Itu hiljaa”-sanonta kaikui kännisenä mikkiin säännöllisesti. Valvoja olis halunnu, mut ei siltikään sensuroinu yhtään tämän miehen puheita. Ekan kerran otti eteen vuonna -96 kaverin kanssa Kamasutraa selatessa????. Sen jälkeen on ollu vissiin vähän hiljasta… No, erkkarit lapaan nii alkaa toimia. Jos elämään haluaa viisautta, kysy Pönöltä. Tarina ei lopu sit ihan heti joten varaa aikaa.

- Tampereelta nääs-biisi, millä järjellä?

- Cafe Castellon kolmioleivät, oliko tarkotus vetää kahtena vai yhtenä ku kolme kerrosta? Hyvät eväät saatiin ja tuli hyvä mielikin sen jälkeen. Sitähän ei missään tapauksessa ollu aiemmin? Kurre etti sen verran hanakkaasti pi**ua että pisti koko jengin huutamaan sitä kameran takaa yhteen ääneen. Jos ees joku osais suunnistaa oikeeseen paikkaan.  Sano muikku olis ollu kuitenkin se perinteinen ku kuvia otetaan. No, tuli Minttua p***un sijasta. Jälleen. Mut Castello sai asiakkaita ja Kurre tais jäädä tyytyväiseks mikäli Nightlifen pimeydessä näki sitä naaman loistetta. Mahto johtua Mintusta, ei naisista.

- Onko tuttu semmonen ku Anssi Kela- Puistossa? En muista kuulleeni. Yli-Panula & Sukanen & co. ei ainakaan. Yritettiin tutustua kyseiseen biisiin vielä takasin tullessa viimesenä yhteislauluna mut oli niin tuntematon ettei säkeistön loppuun päästy.

- Älytön tornari lähti liikkeelle ekana iltana: Olis peitto heilunu salissa. Loppupeleissä jäi tornariks, ei näkyviä/kuuluvia todisteita tallessa. Huhun liikkeellelaittaja (=ilmeisesti toiveajattelija) ilmoittautukoot kommentilla.

- Majotuskoulu: 170 makuupussimatoo aamuneljältä.  Eihän me nukkumisesta maksettu? Onneks Eronen piti huolen kylmistä saunajatkoista ja säännöllisestä löylyn heittämisestä kylmälle kiukaalle. Valitettavasti se ei silläkään lämmenny vaikka kuinka yritti. Jonkun mielestä sauna kuitenkin lämpes, OKAn puheenjohtaja Ryynänen joutu siirtyy ulos vilvottelemaan hien (ja kalpeuden??) noustessa kasvoille. Hokkanen meinas riisuutua, jätti kuitenkin onneksi väliin. Ei oltas nimittäin sen vapauttamisen jälkeen mahuttu enää saunaan.

-Hakkarainen vetäs tumut. Ei ollu tällä kertaa yksin.

- Taffe lauantaina Raumalle: habitus muuttu ovimiehestä vanhaksi kaikkien etenkin vanhempien vuosikurssien muistamaksi tyttöjen nielijäksi parran leikkuun myötä. Aino-Nipa-tiimi istu tulomatkalla parin penkin päässä ihastelemassa. Parta aikoo kuulemma kasvaa takaisin kun sen saa niin helposti. Vanhan sananlaskun mukaan ei parta pahoille kasva. Taffe on siis hyvä.

- Ryynäsen tiluksille Torpalle lähti pari tilataksia lauantai-aamusta: Kauppapuutarhuri A. Ryynänen oli pistäny saunan (kuulemma ollu jo viikon lämpimänä) ja pefletit valmiiks pojan rehtejä sekä  rehellisiä opiskelukavereita varten. Sauna oli maaginen viiden ihmisen sauna, johon mahtu sata. Sataa ei ihan saatu houkuteltua, mutta monta lähti. Tyttöjen saunavuorossa tehtiin lumienkeleitä, pojat leikki tyttöä (19-vuotias, kaipaa kokemuksia) pistämällä reippaasti deittiviestiä chattiin. Tästähän riemu repesi, sen verran tuli hekumallisia yhteydenottoja. Terveisiä Ristolle ja Pepe40v:lle! Pönöstä tehtiin lähetettyihin kuviin nainen, takasin tuli kehuja ja lisäpaljastuksia (uskottava veto siis). Tämän TP-raportin allekirjoittanut jatkoi poikien saunoessa puhelinhommailuja muiden okl-naisten kanssa. Aivan mielenvikasta. Viskarin heiluva sääri ja kaks ääninäyttelijää. Yhelle kontaktille saatiin livenä happy ending. Tarinan opetus: älä laita ikinä omalle numerolle deittiviestiä MTV3-chattiin. Älä ainakaan talvipäivillä. Tyttöjen salaisuuksien rinki intoutui poikien poissaollessa ja puhelintsättäilyn innoittamana omien kokemusten muistelemiseen. What happens in Torppa, stays in Torppa. Kovia paljastuksia. Ps. tytöillä pitää todella pokka paremmin deittipuhelua kuunnellessa, en osannu selittää mitenkään 10 äijän yhteen nauruun räjähtämistä yhelle miehelle puhelimen toisessa päässä. ”Sulla taitaa olla siellä isompiki kööri takana… TUUT-TUUT-TUUT”.

-Jo alkumatkasta Kipinän pojat ja Arvaus oy analysoivat pitkävedolla monien kanssamatkustajien kertoimet. Mankki pääs matkaan: 89,95 veikanneet, ei voittoa. Pesisbusseista kuitenkin sen verran opittu, että matkan aikana on hyvä ottaa istuinpaikan sijaan makuupaikka käytävältä. Tekstiviestichattiin tuli terveisiä ”mikäs täällä lattialla ollessa”. Tulomatkalla ei kannattanu ainakaan veikata: Lättärin kertoimet laski 0,96:een. Eronen piti tulospalvelusta huolta aloittamalla takaisintulomatkan NHL-kuulumisilla. Tytöt ei kiinnostunu.

Kadonneen jäljillä-formaatti rantautui talvipäiväbussiin: Pusan kadonnut kaksoissisko-Pusa löytyi. Se kuitenkin tais kadota uudestaan heti bussin rantauduttua Raumalle.

Jakkulin ex-mies Raimo oli tekstiviestin välityksellä hengessä mukana: ei tee kuulemma homoks jos Jakkulilta vähän lainaa kakkosnelosta. Pajan erkkarit, mikä on kakkosnelonen?

Viive oli aivan hemmetin pitkä, oliko Hokkasella tai Pönöllä vaikutusta?

Pääskö Talvipäiville ilmaseks punasella nahkatakilla? Kuka kertoo?

Tokoon liikenteestä sisältä. Niinkuin huomaatte…

Kopon Tomilla metrin mittainen… muna-anjovis-patonki.

Kellä oli paita pois Nightlifessa? No, aika monella. Kaikki vanhat ja niin nähdyt: Polte ja kumppanit.  Mut missä oli Aallon Sauli kolmoselta? Vanhat talvipäiväjyyrät Nipa ja Aino kyseli sukupuolitasa-arvon perään, miks ykskään nainen ei riisu ikinä näissä bileissä? Miks vaan miehiä ”joutuu” aina kattoo? Veikkaan että nämä tytöt kuitenki nauttivat.

Kakkosen tytöt viuhui puuhkineen, yks otti nuorta Mika Saaristakin välillä kyytiin.

Ykkösen tytöt: hieno päätös Miukkis-illan tehtävään, laulu raikasi ja pojat nautti! Tätä lisää!

Mutta mitä tapahtui Härkäsaunassa? Keltanen kumihanska? Sen kohtalo ja tehtävä? Härät ei kerro mitään, edes kännissä. Jotain jäi sinne, mistä kukaan ulkopuolinen ei saa tietää. Voin kertoo et Miukkis (Kurre lue: Miau-Mau-ilta) Hervannassa ei ollu yhtään näin mystinen. Sen sijaan täynnä kauniita rehellisiä naisia. Kynsilakka haisi ja kreppirauta kuumeni. Hienot etkot. Rumassa sitten kollektiivisesti long island ice teata.

Ryynäsellä pyöri jostain syystä vielä lauantai-iltana jengiä ympärillä (saattaa johtua roolista ainejärjestön hallituksessa): Vuodesta -87 saakka Rauman miehiä – mikä hieno syy kiertää koko kaupunki ja esitellä. Tampereella moinen kierros olis kestäny puol vuorokautta, mut onneks oltii Raumalla sillä sen pysty vetää 20 minuutissa. Ja- sanan kohdalla juotiin. Vakuuttavia faktoja, kuin olis Wikipediaa lukenu. Faktojen todenperäisyys jäi

tarkistamatta. Värrälä kyllä uhos tarkistavansa, onko jo tiedossa kuinka paljon Ryynänen valehteli? Rauman Lukon suosion ainakin.

Ooperin jatkot: ykköset tanssi aivan kympit taulussa, Hokkanen tanssi tyttöjen kanssa (hämmentävää…), OKAn sihteeri suoraan Kainuusta istu ja tanssi, molempia. Jimmy Colaa kannattaa laulajan taitojen perusteella kuunnella joskus toistekkin!

Ooperin viereinen ABC Kortela: Hesen jono 2 tuntia. Monet otti roiskeläppää marketista kylmänä pahimpaan nälkään. Nelosen tiimitytöt Mikkonen, Hanninen kumppaneineen otti kuitenkin kärkipaikan liikan erkkareina ja kattelivat hampparit poskessa jonon hidasta liikehdintää. Opetus: liikunta on hyväksi keholle ja mielelle! Hyvällä kunnolla saat myös ruokaa ekana.

Kipinän perjantailenkki Pyynpäältä: Nyman, Häkkinen. Oltais eksytty matkalla syömään ellei oltais spotattu OKAlaisia matkalta. Kipinän vpj Meriläinenki oli kuulemma juossu lenkkiä yksin toiseen suuntaan! Opetus: humalassa on hengenvaarallista harrastaa liikuntaa.

Tulasalon Jarmo veti hyvällä hengellä ja oli kaikkien kaveri. Positiivisuusringin kehutuimpia äijiä. Avainsanat huolehtivaisuus, sydämellisyys, kärsivällisyys. Joku sai tästä miehestä onnekkaasti hyvän kandiparin.

Muutamia sekalaisessa järjestyksessä olevia muisteloita teille tarjosi Häkkinen, Tokoon liikenteen tekstiviestichatin virallinen valvoja. Muodostin tarinaanikin näiden chatkuvioiden kautta koska en keksiny muuta. Sponsoreita ei lähteny yhtään mukaan että olisin saanu tästä kirjotuksesta palkkaa.

Haastan Expressbussissa olleen henkilön kirjoittamaan raportin ja lähettämään sen viestintävastaavan s-postiosoitteeseen julkaistavaksi okablogissa ja OKAn facebook-sivuilla.

ps. Hakkarainen: nyt aletaan taas laihduttamaan. Pari kiloo vielä.

Etiopiassa

Oikein aurinkoista helmikuun vikaa viikkoa!

Helmikuun lokikirjotuksesta pääset kurkkaamaan etiopialaiseen kulttuuriin. Oltiin siis tammikuussa tekemässä opetusharjoittelua Etiopiassa, joka on yks maailman köyhimmistä valtioista. Siellä elämä oli aika tosi erilaista, mitä elämä täällä meillä Suomessa on. En ite ois oikeastaan ees voinu kuvitella, miten erilaista jossain voikaan olla. Mutta seuraavaksi kerron vähä jotain juttuja, mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen.

Elämä Etiopiassa oli kiireetöntä, stressitöntä ja todella miellytävää. Kiirettä ei siellä oikeastaan ole olemassakaan, koska aikataulut oli oikeastaan vain suuntaa antavia, jos niin voi sanoa. Ku ei ollu kiirettä, ni miks hätiköijä aikatauluissakaan, jos et kerinny johonki ni ainahan ehit pikkusen myöhemminki. Meille suomalaisille se tietty oli aika outoa, julkiset bussitki lähti aina vasta sitten, ku ne oli täynnä. Me kuitenki pidettiin kiinni sovituista aikatauluista ja se oli paikallisille suorastaan kummallista. Esimerkiksi, kun kouluun oli tiedotettu ennakkoon, milloin saapuisimme paikalle ja kun saavuimme koululle sovittuna päivänä, olivat opettajat ihmeissään, miten pystyimmekin tulemaan aiemmin ilmoitettuna päivänä.

Kalenterin kanssa elämisen siellä sai siis unohtaa. Jos olimme sopineet seuraavalle iltapäivälle opetustunnin, saatoimme koululle saapuessamme kysyä tarkempaa aikaa milloin tuntimme alkaisi, vastaus oli hyvin usein, että tunnin voi pitää huomenna tai ensi viikollakin. Syitä tunnin siirtoon saattoi olla esimerkiksi, että opettaja ei ollut paikalla, tunti oli jostain syystä peruttu tai oppilailla oli jotain muuta ohjelmaa. Stressiä ei ollut ollenkaan, vaikka tunti siirtyi/peruttiin, bussi ei ikinä tullut, tai mitä tahansa, koska aina kuitenkin asiat jollain tavalla järjestyivät. Tällainen ajattelumalli olisi mielestäni enemmän kuin tervetullut myös meille suomalaisille. On turha stressata tenteistä, koulusta, töistä, mistä vaan, sillä aina asiat jotenkin järjestyvät. Ei se stressaaminen asiaa auta.

Hauskan lisän aikaan ja aikojen sopimiseen toi se, että etiopialaisten aika on eri kuin meillä. Vaikka aikaeron ei pitäisi olla Suomeen kuin pari tuntia, niin siellä kuitenkin aikaa laskettiin auringosta. Kun aurinko nousee (meidän aikaa klo 6.00) niin se on vuorokauden ensimmäinen tunti, eli klo 12. Eli aika meni siis aina etiopialaisilla kuusi tuntia edellä, mitä meidän eurooppalainen aika oli.

Etiopialaiset on todella ystävällisiä kaikille. Kuten joissain Afrikan maissa vaaleaihoinen ihminen voi aiheuttaa negatiivisia tunteita yhteisen historian kautta, niin sitä ei ole ollenkaan Etiopiassa. Heillä ei ole minkäänlaista kaunaa vaaleaihoisia vastaan, koska historiassa vaaleaihoiset eivät ole sortaneet heitä. Meidät otettiin todella lämpimästi vastaan joka paikassa. Kadulla tervehdittiin, kyseltiin vointia (johon vastattiin aina, että kaikki oli hyvin), autettiin jos näytimme eksyneiltä. Tämä ystävällisyys ja läheisyys näkyi oikeastaan joka paikassa. Ihmiset olevat todella lähellä toisiaan ja ystävien kanssa kävellään käsi kädessä tai kaulakkain, mikä aiheutti meissä aikamoisen hämmennyksen. Kyllä se vaan on oudon näköstä, kun kadulla kävelevät poliisimiehet kävelevät käsi kädessä. Etiopiassa siis ystävien kanssa kävellään käsikkäin, mutta esimerkiksi seurustelevat parit eivät tee niin ikinä. Myös luokissa oppilaat tykkäsivät istua ihan kiinni toisissaan. Tämän lisäksi etiopilaiset myös kertovat tykkäävänsä läheisistä ihmisistä. Itse kuulin monta kertaa oppilailta (naispuolisilta) rakkaudentunnustuksia, mikä myös oli aika hämmentävää. En oikein osannut sanoa mitään, muistaakseni kerran taisin vastata vain, että kiitos.

Maren koulusta. @S.Majava

Etiopialaiset oli siis tosi ystävällisie ja ihanie. Kauheasti vaaleita ihmisiä ei ollu Hosainassa( jossa siis asuttiin) ja Maressa (koulu, jossa opetettiin) näkyny. Ja aiheutettiin oikeastaan kaaos, jos mentiin koko porukalla esimerkiksi Hosainan bussiasemalle. Siellä oli ihan hulluna ihmisie ja kaikki oli kiinnostuneita meistä, lähinnä ihon takie. Ihmiset saatto yleisesti vain kävelä meidän viereen ja jäädä tuijottamaan, eikä se ollu ku vain meijän mielestä kiusallista. Ja tuijottamista saatto kestää hyvinki kauan, mutta lopulta yleensä meihin kyllästyttiin. Esimerkkinä tämmösestä on kuva Maren koululta, jossa on välitunti menossa. Mentiin hetkeksi juttelemaan muutamalle oppilaalle ja yhtäkkie meijän ympärille muodostu tosi iso joukko. Kaikki vai halus kahtoa meitä. Ja näin kävi monesti koulussa ku kadullakin.

Pj-Olli ja injeraa

Ystävyydestä päästään hyvin siirtymään ruokaan. Koska läheisten seurassa halutaan olla, niin myös syödään yhdessä samaa ruokaa. Etiopiassa syödään injeraa, joka on harmahtavan ruskeaa, hapanta, jossa on samanlainen koostomus kuin lätyssä. Injera levitetään isolle pyöreälle alustalle ja taikinan päälle laitetaan erilaisia kastikkeita, mm.kasvis, liha, kanakastikkeita. Jokaisella syöjällä on oma injera-taikina, joka on rullattu ja siitä otetaan palanen, jolla otetaan “alusinjerataikinan” päällä olevia kastikkeita käsin ja syödään. Kastikkeet oli yleensä aika tulisia, mutta todella hyviä. Limpparie juotiin siellä myös paljon, kokista ja mirindaa, mikä oli vähä ku jaffaa tai fantaa.

Ruokahommista vois sanoa vielä yhen jutun, mitä mulle kävi Maren koululla. Oli välitunti ja kävelin pihalla ja näin pari tyttöä istumassa koulun seinää vasten ja menin juttelemaan. En huomannu, että heillä oli evästauko. Kolme tyttöä söi noin puolikasta limen palaa, siis kolmisin yhtä pikku limen palaa. Etiopiassa on todella epäkohteliasta, jos joku on sinun seurassa ja et tarjoa hänelle omista eväistäsi. Näinpä nämäki tytöt siis tarjosi pikku limepalaansa, joka oli niitten koko päivän lounas. Lisäksi on epäkohteliasta kieltäytyä, jos joku tarjoaa jotakin. Tällä kerralla oli kuitenki pakko kieltäytyä, ku olin just syöny. Tästä saa mielestäni aika hyvän kuvan etiopialaisesta luonteesta. Pieninkin juttu ollaan valmiita jakamaan kaverin kanssa. Tästäki voitas me suomalaiset ottaa vähä oppia.

Yleisesti ympäristö oli tosi kuivaa, koska siellä oli kuivakausi nytte menossa. Lisäksi katukuva johon me ollaan totuttu länsimaalaisina oli tosi erilainen. Pääkaupungista Addis Abebasta löytyi muutamia paikkoja, jotka näytti länsimaalaisilta, eli hienoilta ja puhtailta. Mutta pääkaupungin ulkopuolelta ei semmosia oikeastaan juurikaan löytyny. Yleensä kadun reunat oli täynnä vierivierekkäisiä hökkeleitä, eli ihmisten asumuksia, kahviloita, kioskeja. Lihakaupat oli myös hökkeleitä, niiden seinillä vain roikku kaikki raa`at lihat, paljaaltaan siis seinässä vain kiinni. Lisäksi joka paikassa oli pölysä ja likasta. Kaikki roskat vain puotettiin käsistä siihen, missä satuttin seisomaan. Esimerkiksi teiden reunoilla saattoi olla “roskaojia” eli kuivia ojia, jotka olivat vain täynnä roskia.

Liikenne taas oli ihan oma juttunsa. Teide kuntoa ei voi verrata Suomen teihin, mutta kyllä nykysin sieltä löyty myös asfalttiteitä,

Katukuvaa Hosainasta

joissa oli valtavia kuoppia. Teitä käytti autojen lisäksi oikeastaan kaikki, mitkä vaan yleensä ees liikkuu. Liikeenteessä sovussa kulkivat eläimet; karjalaumat, vuohet, aasit, hepat ja koirat. Normiautojen lisäksi meki kulettiin bajaajilla (luetaan bazaaz), mitkä oli kolmipyöräisiä skootteriautoja. Kaikki kulki teillä vähä miten millonki, joskus keskellä joskus reunassa. Yleisesti piti käyttää oikeanpuoleista kaistaa, mutta joskus saatettiin mennä myös vastaantulijoidenki kaistalla, ne hetket oli muute aika jännittävie. Lisäksi ku teiden kulkemisnopeukset on aika hurjia, varsinki pimeään aikaan. Mutta niistäki matkoista selvittiin.

Paljo ois siis kerrottavaa reissusta. Ollaan järjestämässä lähiaikona pikkusta diashowta reissusta mahollisesti Virran kahvilassa. Lisätietoa siitä tulee myöhemmin, mutta tuu ihmeessä sinne, jos haluot kuulla ja nähä lisää. Kuvat on pikkusen pienie, mutta tulevassa diashowssa näät ne paremmin.

Loppuun vielä kuva, mikä ei ikinä päätyny Okan-listalle, vaikka yritettiin, netti vain ei vissiin toiminukkaa. Ees Kipinän PJn älypuhelimella. Kuvateksti ois ollu: Sorppa, ei päästä hallituksen kokoukseen tänään.

Tässä vielä vastausleiffi haasteeseen:

Minä ja Oka

Minä ja OKA

Jään ite tokaks

Ku Oka panee menoks.

Tuu mukaa menoihi

saat virtaa kuvijoihis.

Elä ressaa turhaan

Oka antaa sulle virtaa.

Tehää yhessä hyvä leiffi!

Terkuin Kelde